Monta vuotta hnt arvostettiin

Kunnes kerran kvikin niin

Ett poltti kaikki miljoonansa

Vihoviimeiseen seteliin



Nauroi kauan ja makeasti

Katsoi kansaa ja nauroi niin

Katsoi kansa hneen kyynelsilmin

Ja hnet miltei lynkattiin



Min en ole tohtori kummoinen

Mutta tiednp sentn sen

Ett pllisin puolin on potilas

Lhes tysijrkinen

Hn sanoo ettei tahdo edes olla tt rotua

Kun muu vki hississ monistuu hn

Seln knt ja katoaa



Tt joutilasta kavahtakaa

on srj sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi,

ei kumarra mitn johtajaa

Tt joutilasta kavahtakaa,

se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan lksyj kantaa

ja niit kalloosi kaivertaa



Lapsi joka usein hymyilee silmissnne on suloinen

Vaan jos nauraa vanhalla ill niin on vajaalyinen

Min en ole tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee

Mutta kyp rahaa jos poltetaan se ajatus kyll hiritsee



Tt joutilasta kavahtakaa on srj sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitn johtajaa

Tt joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan lksyj kantaa ja niit kalloosi kaivertaa



Tt joutilasta kavahtakaa on srj sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitn johtajaa

Tt joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan lksyj kantaa ja niit kalloosi kaivertaa