Jussi Hakulinen)

Nuo tuhannet laulut hän tuntee niin

Jotka kapakoista löytyy aina iltaisin

Mutta yhtä hän oppinut ei milloinkaan

Sen laulaa nyt teille mä saan

Nyt satamabaarissa istuu hän

Vaikka elämältä tahtoi varmaan enemmän

Kahva on poissa vanhan kolpakon

Jota kauan hän suudellut jo on

On silmissään meikki joka kertoo sen

Että vartalot on nähnyt miehen tuhannen

Ei enää mahdu hän kauniiseen maljakkoon

Ei enää mahdu hän aurinkoon

JA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEE

SE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAA

SE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUAN

EI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAAN

Hän pitää pientä kuvaa aina mukanaan

Siinä nuori nainen häntä tuijottaa

Se kertoo mitä joskus hän ollut on

Kaunis ja niin viaton

Ja tuohon kuvaan hän salaa joskus vilkaisee

Hän sitä luulee kai vieläkin peilikseen

Mut vaikka ruusun loisto kerran sammuikin

Piikit tallella on vieläkin

JA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEE

SE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAA

SE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUAN

EI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAAN

JA KUN PUISTONSA VARJOISSA ÖISIN HÄN KULKEE

SE ON NIINKUIN KAUNISTA GRAFIIKKAA

SE SILMIÄ POLTTAA, JOS KATSELEE KAUAN

EI SE SÄRKYÄ VOI MILLOINKAAN

Joo, nyt satamabaarissa istuu hän

Vaikka elämältä tahtoi varmaan enemmän

Kahva on poissa vanhan kolpakon

Jota kauan hän suudellut on

On silmissään meikki joka kertoo sen

Että vartalot on nähnyt miehen tuhannen