Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai



Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon



Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isin

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa

Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa



Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun halla viljaa korjaa

Keskeltä kylmän mullan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa



Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viina, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe



Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärä

Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari Epätoivosta ne kertovat