Huilun kuulin takaa vuoren

kun metsän poikki kävelin

näin siellä tytön nuoren

mua houkutteli sävelin

kysyi tahtoisinko soittaa

sillä huilullansa vois

rajat kaikki maailman voittaa

ja lentää maailman ääriin

ja elää ikuisesti

lentää kauas, kauas pois



Mä lensin kauan

mä lensin maailmaan

josta tiennyt en

muuta kuin että vajosin

ikuisesti pimeässä

elin itseäni syleillen

elin yhä uudestaan ja uudestaan



Heräsin reunalta kuilun

pohjattoman, pimeän

löysin viereltäni huilun

jääkylmän sileän

en saanut ääntä aikaan

putosin pahaan taikaan