Ne mulle huusi

nuo ukkokodin kamalat hoitajat:

Jo tuki suusi

äläkä koita livistää

Oli yö

kun ikkunasta sen kääkkien rääkkäämön

pakenin

se ehkä niitä sivistää



Lentomoottorin jyrinän takaa

kun potkuri ujeltaa

minä riemusta vonkaisen

vielä kerran taivaalle ponkaisen



Ja kun aallot rantautuu

ja loistaa kuu

mä lennän ja pois jää kaikki muu

Se kaukana on

se jossa vain kuulen tuulen

ja rajana on taivas rannaton



Lehdessä luki

kohtalo ankarin lentäjäsankarin

johtaja

kenet ammuttaa

unelmat

unelmat akkojen ukkojen

lukkojen taakse

käytävästä

valot sammuttaa



Minkä mä maailmalle mahdan

kun kerran lähden pois

ei kuplia ruiskeeseen

vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen