Meni turvallinen tiistaipäivä,

tuiki tavalline keskiviikko,

tuttu torstaikin taisi mennä

koko vikko sitä samaa taas:

rauha maass'



Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään

kun sitten nään tän ilmestyksen

ensi silmäyksen myötä

saankin kädet täyteen työtä tässä rakkaudessa nähkääs



Meni muutamia viikkoja lisää

hurman hetkillä hulluus marssii sisään

ja kysyy: onkos täällä rakastavaisia

mä taisin tulla oikeaan paikkaan



ja niimpä nyt

sinä saat minut kiehumaan,

minä saan sinut kiehumaan

ja yhdessä asutamme maan jonka nimenä rakkaus on



[chorus]

Hulluuteen, tälläiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen



menee toraillessa tiistaipäivä

mykkäkoulussa keskiviikko

torstai on epätoivoa täynnä

ja perjantaikin kovin pitkä



tästä kaikesta saa helposti kyllikseen

minne katsonkin aina punaista nään

mun pää paisuu

mä hakkaan sitä seinään

nään mustaa verkalleen



kunnes taas ymmärretään toisiamme

kunnes on lämpöa ja tahtoa auttaa

ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden

tasainen kelkkamäki hautaan



Ja niimpä taas sinä saat minut juopumaan

minä saan sinut luopumaan

leikiten antautumaan tällä maalla,

jonka nimenä rakkaus on



eikä tässä yhtään missään

ole mitään normaaliuteen viittaavaa

rakkaus on pesti hulluuteen



[chorus]



eikä tässä yhtään missään

ole mitään normaaliuteen viittaavaa