Tiedän että on yo kun saavut kotiisi pimeään

Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään

Kun luet kirjeeni kaiun kuulet

Tahrat näet joita sateeksi luulet



Kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen

Ei sitä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen

En ole menossa minnekkään

Ei missään tule minun luokseni minun vuokseni



Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha

Muista, että meillä oli hetkemme



Kutsun saaneena tulin, lähdin kuin varas, säikähdin viimein

Kun itseni tarttuneen, tajusin varttuneen

Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin,

tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle



Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu

Ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha

Muista, etta meillä oli hetkemme, aha



Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu

Ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha

Muista, että meillä oli hetkemme, aha