olen niin kevyt, ett leijun ilmassa, sun huoneessa

m olen hyhen, sin tuuli, puhalla, etten putoa

s avaat ikkunan, m kattojen ylle ilmaan kohoan

ja asiat saavat mittasuhteen oikean



sama vanha juttu vahvistaa, se sua mik ei tuhoa

sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda

nyt oon niin kevyt, ett leijun ilmassa korkealla

ja kaupunki alhaalla nytt kauniilta



tuulee, kun sin olet tuuli

ja min olen hyhen sun vietvn

tuulee, kun kaupungissa tuulee

me korkealle noustaan taas



hei, koita unohtaa nuo asiat, jotka sua isin valvottaa

hei, koita uskaltaa vain tuulen vietvksi sukeltaa

kaikkein vaikeinta on luottaa

mutta ilman sit ei mitn saa

m puhallan ja s nouset ilmaan



tuulee, kun min olen tuuli

ja sin olet hyhen mun vietvn

tuulee, kun kaupungissa tuulee

me korkealle noustaan taas



hyppt parvekkeelta, muttet putoa

s nytt kauniilta, kun leijut ilmassa

surut ja murheet jvt omaan arvoonsa



tuulee, kun sin olet tuuli

ja min olen hyhen sun vietvn

tuulee, kun kaupungissa tuulee

me korkealle noustaan taas



tuulee, kun min olen tuuli

ja sin olet hyhen mun vietvn

tuulee, kun kaupungissa tuulee

me korkealle noustaan taas



lenntt mua niin kuin leijaa

korkealla taivaan alla, lennn taas

lenntn sua niin kuin leijaa

enk pst putoamaan, lennn taas



tuulee, kun kaupungissa tuulee

me korkealle noustaan taas