huomiseksi luvattiin myrsky, min valvoin koko matkan

istuin ylhll ja mietin mit siell tekisin

aamuseitsemn, ei minn vuonna

ei viikonpivn, ei missn kuussa

vilja mtnee pelloille kun on ajateltava tekojaan

linnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalle

ja vuoteessa on ruumis, se on viel lmmin

mutta kuinka monta vuotta, kuinka monta kuukautta



yll kuulen kellojen soivan

tss tyhjss talossa

nen unta suuresta parantajasta

toivon sinun nukkuvan



sin kesytt kylpyhuoneessa nelj mustaa lintua

ne on avuttomia, rumia, paholaisen petoja

kaikki tm kuolema menee tekojemme edelle

kirjoittaa uudemman runouden, lausuu neti viimeiset sanat

ja vaikka on kevt, tuuli repii silmut puista

nauraa koivukujalla rakastetun nell

"olit ainoa johon luotin niin ett saatoin petty"

nyt pidtn tt itkua kunnes siihen tukehdun



ja maa on kevyt kyd, lumivalkoinen