Kellon viisarit siirtyvät

hiljaa seinällä tuon

ravintolan jossa juon

jossa hiljaa kuohuvaa

kaljaani litkin

päälle muutaman napakan

kuivin silmin itkin



Koska vieläkin rakastan sua

etkä vieläkään rakasta mua

enkä osaa luovuttaa

tahdon itseni juovuttaa



Ja mä istun ja juon

ja istun ja juon kunnes halkean

ja mä istun ja juon

ja vaahdossa näen kuplan valkean

ja mä istun ja juon

kunnes itseni tuopissa nään

kun täytyn ja kuohun

ja lopulta tyhjäksi jään

ja tiedän sen

ja tiedän sen

entä sitten



Viisarit loikkaavat

pyytävät poistumaan

on aika viimeisten tuplien

On kaikki tehty toistumaan

portsarit lahjoen

päänuppini kuplien

poistun kaduille kahjojen



Yöllä kännissä sinulle soitan

jotakin sopertaa koitan

miksi, miksi jatkan näin

löydän itseni siitä mihin mä jäin